Kirjaesittelyt

Tässä tulee pari pientä kirja-arvostelua (Pitäisiköhän tehdä pitempiä), näitäkin saa lähetellä jos haluaa

Murha Halruaassa - Richards Meyers

Mielestäni paremmasta päästä Forgotten Realms kirjallisuutta. Tämä ei ole tyypillinen fantasia-kirja, (Drizzt antaa tuhannelle örkille kuonoon) vaan pikemminkin eräänlainen dekkari. Tarinan päähahmo Pryce Covington ei ole sankari tyyppiä, hän vain haluaisi lokoisan työn loppuelämäkseen, mutta toisin käy. Häntä luullaan legendaariseksi seikkailijaksi, sankariksi ja maagiksi, Darlington Bladeksi, maassa jossa maagina esiintymisestä rankaistaan kuolemalla. Meyersin teksti on mahtavaa luettavaa, loppuratkaisu jää takuulla jokaisen AD&D pelaajan mieleen. Murha siellä-ja-siellä sarjaan kuuluvat lisäksi Murha Cormyrissa ja Murha Tarsiksessa

Arvostelija: J.J. Keronen

Musta Haltia trilogia - R. A. Salvatore

Drizzt Do'Urdenin elämää synnystä Jäätuulen Laaksoon. Hyvä sarja aloittaa Forgotten Realms kirjojen lukeminen. Parasta Do'Urden kirjallisuutta, Drizztin koettelemukset melee maghteressa ensimmäisessä osassa, toisen osan selviytymis kamppailu metsästäjänä Uumenalan onkaloissa ja kolmannen osan toivonkipinä kun Drizzt löytää vanhan mannunvartijan Montolio DeBroucheen joka opettaa Drizztille taitonsa. Drizztin matka Menzoberranzasta Jäätuulen Laaksoon on hyvä tarina toivosta epätoivoisessa ympäristössä. Lukekaa tämä!!!

Arvostelija: J.J. Keronen

Jäätuulen Laakso trilogia - R. A. Salvatore

Drizzt Do'Urdenin elämää Jäätuulen Laaksosta Mithrilsaleihin. Salvatoren huonompaa kirjallisuutta, asiaan saattaa tietenkin vaikuttaa että luin tämän suomenkielisen version. Kyllä kai jokaisen Drizzt fanin on kuitenkin tämä luettava. Ensimmäisessä kirjassa, Kristallisauva, Salvatore on pistänyt Wulfgarin päähahmoksi, mutta Hopeavirroissa Drizzt ottaa hänen paikkansa ja Puolituisen Jalokivessä pirun drow on syrjäyttänyt jokaisen hahmon. Olisi vain Salvatore antanut Wulfgarin olla sankari. Kyllähän tämän voi ymmärtää, jokaisella on vähän huonompiakin päiviä/viikkoja/kuukausia/vuosia

Arvostelija: J.J. Keronen

Näkijän Taru - Robin Hobb

Näkijän taru on oikeastaan kirjasarja, mutta esittelen sen kuitenkin yhtenä kokonaisuutena. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että ÄLKÄÄ antako typerien nimien pelotella teitä pois kirjan äärestä... takaan, että teitä odottaa lukunautinto... Sarja sisältää kolme kirjaa, Salamurhaajan oppipoika, Kuninkaan salamurhaajaa ja Salamurhaajan Taival. Itse pidin eniten toisesta osasta. Kirjoissa seikkailee mies nimeltä FitzUljas(kirjoitetaan yhteen) ja tämä ei tosiaankaan ole mikään Maailman Mahtava Supermies, vaan oikeastaan hyvin heikko ja huonosti taistelussa menestyvä tyyppi. Sarjan lopetus ei todellakaan ole kliseinen, sillä FitzUljas pelastettuaan Kuusi Herttuakuntaa, unohdetaan. Aivan, Unohdetaan. Fitz oli halveksittu, ja näin ollen hänestä ei välitetty, paitsi muutama harva ystävä. Mukaanlukien prinssi Totuus, joka muuttuu myöhemmin... enpäs sanokaan...

Arvostelija: Kari Virtanen

Avalonin Usvat - Marion Zimmer Bradley

Marion Zimmer Bradley on suomessa vielä toistaiseksi melko tuntematon ilmiö, mutta amerikoissa hän on kirjoittanut jo monta kirjaa, harmi vain, ettei niitä ole vielä suomennettu. Avalonin Usvat kertoo Britannian kuningas Arthurin tarinan peittelemättä(toisin kuin Thomas Malory), vaikka tietenkin dramatisoituna. Kirja oli kaikinpuolin hyvä, joskin ehkä turhan pitkä. Henkilöt ovat hyvin inhimillisiä vikoineen ja hyveineen. Todella tunnelmaan pääsi virittäytymään, kun laittoi vielä Grave Diggerin Excalibur-albumin soimaan taustalle... Kirja esitti hyviä mielipiteitä kristinuskosta, tai oikeastaan sen turhuudesta. Kirjoittaja on myös nähnyt tavallista enemmän vaivaa kirjoittamisessa, sillä hän on käynyt jututtamassa Britannian New Age druideja, ja muutenkin kerännyt paljon materiaalia tarinaansa. Kirjalle on jatko-osia, tosin vain englanniksi.

Arvostelija: Kari Virtanen

The Moonshae Trilogy - Douglas Niles

Forgotten Realms- maailmaan perustuva kevytfantasia... hyvä kun edes lukemisen arvoinen... Taas kerran on joku kuningaskunta jossain vaarassa, ja vain pari tiettyä henkilöä voi kuningaskunnan pelastaa... Luvassa on ihmepelastumisia (yhtäkkiä kotka syöksyy taivaalta ja pelastaa Tristanin ja Robynin varmalta kuolemalta...) huhhuh... Sarjaan kuuluu kolme kirjaa, kuten trilogiasta voinee päätellä... ensimmäinen, Darkwalker on Moonshae, oli vielä ihan siedettävää luettavaa, mutta toinen osa, Black Wizards, oli jo täynnä näitä ihmepelastumisia. Kolmas, ja samalla paras osa, Darkwell, kertoo Kazgarothin paluusta, ja jonka tietenkin Tristan ihmepelastumisien kautta voittaa... mutta ihan hyvän siitä tekee se, että Tristan ja Robyn edes hieman näyttävät inhimillisiä tunteita ja heikkouksia... vaikka nämä ovatkin maagista alkuperää... pöh, sanon minä! Kirjoja ei tietääkseni ole vielä suomennettu (JJK Kommentoi: Onneksi).

Arvostelija: Kari Virtanen

Shannaran perintö - Terry Brooks

Taas kirjasarja, tällä kertaa neliosainen, ja pieniä ongelmia tulee lukiessa, kun minkäänlaisia osa 1, osa 2, jne. merkintöjä ei ole! No ne osat menee näin: Shannaran jälkeläiset, Shannaran druidi, Shannaran kuningatar ja Shannaran talismaanit. Kun aloitin lukemaan tätä sarjaa, en enää ensimmäisen osan jälkeen voinut vastustaa sitä, se oli MAHTAVA!!! Maailmassa saisi olla enemmän tällaisia kirjoja. Meininki on osittain synkkää, kaikki meinaa epäonnistua ja sankaritkaan eivät ensimmäisissä osissa ole. Nelimaata hallitsee sisältäpäin mädännyt järjestelmä, kääpiöt ovat orjuutettu, haltiat ovat kadonneet (niitä muuten kutsutaan maahinkaisiksi tästä lähtien!), ja vain peikot ovat enää vapaana voimakkuutensa ansiosta. Lisäksi paha magia syövyttää maata, kauheita, lähes voittamattomia olentoja, Varjosia, alkaa ilmestymään koko ajan tiheämpään tahtiin. Vain Shannaran jälkeläiset voivat pelastaa maailman suorittamalla kolme melkein mahdotonta tehtävää (klishee?). Koko homma tuntuu kolmen ensimmäisen kirjan ajan painostavalta(positiivinen ilmaisu tässä yhteydessä), mutta Herra Brooks kämyttää neljännessä osassa KAIKEN! Iso Paha Susi tapetaan ja kaikki palaa ennalleen sekunnin murto-osassa ja kaikki on tyytyväisiä, Liitto kukistuu hetkessä ja kaikki pahan magian tuottamat hirviöt katoavat välittömästi. Jos haluatte täyden lukunautinnon, jättäkää lukematta viimeiset 20 sivua, se on niin karmeaa luettavaa että oksat pois!!!

Arvostelija: Kari Virtanen

Hogfather - Terry Pratchett

Suomenkielinen version kulkee nimellä Valkoparta karjupukki, kaikille tiedoksi vain. Pratchett on yksi lempikirjailioistani, se selittää miksi tässä on heti kaksi kirjaa arvosteltavina... No, kuten kaikki tietävät(?), Pratchett kirjoittaa pääasiassa fantasiaa, mutta hyvin humoristisella tavalla. Tässäkin kirjassa itse Karjupukille on tapahtunut jotain kauheaa, ja hän tarvitsee sijaisen, joka on, yllätys yllätys, itse Kuolema! Ja kun mukaan lisätään krapulan jumala, ja kirjastonhoitaja(must), ja sukkia syövä peikko, ei naurulla ole rajaa. No, ehkä hieman liioittelin mutta tämä kirja on HYVÄ. Lievällä mielen kiinnolla odotan, että kirjastosta saisin joskus käsiini suomennetun version, sillä kirjassa oli muutama todella vaikea suomennettava kohta, esim. velhojen motto, kolme kreikkalaista kirjainta, eta, beta, ja pi englantilaisittain lausuttuna kuulostaa lauseelta eat a better pie. Jos kääntäjä jotenkin järkevästi tämän suomentaa, nostan hänelle hattua.

Arvostelija: Kari Virtanen

Vartiat hoi! - Terry Pratchett

Vartiat hoi! ei ole aivan samanlaista vitsitykitystä kuin Hogfather, mutta muutamia hyviä nauruja on luvassa. Kuningaskunta on pahan herttuan (en muista mitä ne nyt oli, mutta olkoon herttuoita) vallan alla, mutta vuorilla, kääpiöiden luolissa kasvaa Porkkana. Porkkana on ihminen, mutta on koko elämänsä asunut kääpiöiden parissa, ja luule olevansa yksi heistä, vaikkakin hieman isokokoinen. Siispä miehen ikään saavuttuaan hänen oletettu isänsä kertoo totuuden ja lähettää pojan maailmalle, tapaamaan kaltaisiaan. Samaan aikaan pahamaineinen kultti harjoittaa rituaalejaan, ja onnistuvat kutsumaan paikalle lohikäärmeen, joiden kuviteltiin jo kauan sitten kadonneen... Aluksi tämä kultti pitää sen aisoissa, mutta sitten se riistäytyy vapaaksi... vain kuninkaallista verta suonissaan omaava henkilö pystyisi tappamaan sen! Sitten... Porkkana saapuu.

Arvostelija: Kari Virtanen

The Last Thane - Douglas Niles

Nilesin Douglas taas asialla... Ja sen huomaa! (ei ollut kehu ;) Tällä kertaa on kyse Thorbardinin kääpiöistä Kaaoksen sodan aikaan. Kun aloitin lukemaan kirjaa, ajattelin, että nyt on Douglasilla onnannut! Sen alku on ihan pirun hyvä, mutta koko ajan loppua kohti mennessä alkaa tulemaan taas Nilesmäisiä älyttömyyksiä. Daergar-kääpiö komentamassa demonien johtajaa? Äänetön kääpiösalamurhaaja? Ei tule tolkkua...

Arvostelija: Kari Virtanen

Hengen Miekka - Margaret Weis

Raistlin, tuo velho josta me kaikki pidämme. Ensimmäinen osa Raistlin Kroniikoita, Sielu Ahjo (Hengen Miekka), kertoo hänen tarinansa ensimmäiset askeleet, kuinka hänestä tuli mitä hän nykyään on. Sanoisinpa että aika helkutin hyvä, pitää varmaankin ihan urakalla alkaa lukemaan Lohikäärme Peitseä. Kuten Kari sanoi, tästä saa enemmän irti jos ensin lukee niitä muitakin (No, ei hän ihan noin sanonut, mutta melkein). Tämä on lukemisen arvoinen, ehdottomasti. Raistlin ei ole ihan sitä sankarillisinta tyyppiä, itsekäs paskiainen. Sanoin (kirjoitin) tämän jo, mutta silti: Lukeekaa tämä kirja. Nyt pitää vain odottaa seuraavaa osaa, Veljekset Aseissa.

Arvostelija: J.J. Keronen